Eräänä aamuna sen huomasin: ensimmäiset keltaiset lehdet ovat pudonneet nurmikolle. Kesän kirkkaat aamut ovat vaihtuneet syksyn kuulauteen. Mitä rippikoulukesästä jäi mieleen? Muistoja on varmasti yhtä paljon ja yhtä erilaisia kuin mitä on muistelijoitakin. Yhtä isosten sketsit naurattavat vielä syyspimeälläkin muistuessaan yllättäen mieleen, toisella soi päässä tämän tästä jokin riparilla tutuiksi tulleista lauluista ja kolmannella on yhä huojentunut olo siitä, miten hienosti konfirmaatio sujuikaan, vaikka sitä etukäteen jännitti.

Kysyin 88-vuotiaalta isoisältäni, mitä hän muistaa rippikoulustaan 40-luvulta: "Sen, ku kanttori veisas niin kovaa, että käskin kaveria heittämään rypistetyn paperin sen suuhun ja se kuule osui. Kyllä saatiin satikutia! Mutta muistan mä senkin, että meillä oli mukavaa. Kun yhres oltiin ja tehtiin."

Yhdessä ollaan ja tehdään, siinä rippikoulu tiivistettynä. Tosin vähän tätä tiivistelmää voisi täydentää: yhdessä ollaan ja tehdään ja tutustutaan Jumalaan. Tänä vuonna Vaasan suomalaisen seurakunnan rippikouluissa noin 350 nuorta ovat saaneet opetusta kristillisestä uskosta ja ennen kaikkea he ovat saaneet eväitä oman Jumala-suhteen hoitamiseen. Ajattelen, että rippikoulun yksi tärkeimmistä ja hienoimmista tehtävistä on rohkaista nuorta kääntymään Jumalan puoleen kaikkine iloineen ja suruineen; kannustaa rukoilemaan. Vaikka yhteinen ripariseikkailu onkin tullut päätökseen, voimme kesää muistellessamme muistaa niitä ihmisiä, joita rippikoulun aikana kohtasimme – ja pyytää toisillemme ja itsellemme Taivaan Isän siunausta.

Lämmintä syksyä toivoo kesäteologi Monica. 

 

 

Leirijumalanpalveluksissa harjoitellaan yhdessä sanajumalanpalveluksen tekoa ja seurakuntana osallistumista. Harjoitellaan jumalanpalveluksessa käyttäytymistä, ajoissa tulemista ja hiljaa olemista mutta päästään kokeilemaan myös papin, kanttorin ja suntion tehtäviä työntekijöiden tai isosen johdolla. Kappelissa tarvitaan liturgisten osien laulajia ja lukijoita, saarnan tekijöitä, musiikin valmistelijoita, esirukouksen toteuttajia ja kirkkotilan valmistelijoita. Rippikoululaisia jännittävät tehtävät mutta sanajumalanpalveluksen kaava toistuu joka päivä samanlaisena. Vain pyhäpäivän teema vaihtuu. Kaikki isosryhmät saavat kokeilla kaikkea. Jumalanpalvelus valmistellaan myös vanhempien ja läheisten vierailupäivänä.

Suntiot hakevat alttaripöydän maljakkoon uudet kukat ja vaihtavat liturgisen värin. Sytyttävät oikean määrän kynttilöitä ja jakavat kappelin tuoleille virsi- ja veisukirjat sekä ohjelmalehtiset. Liturgiryhmä tekee johdantosanat, valitsee jonkun pukeutumaan albaan ja laulamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja Herra olkoon teidän kanssanne. Loput ryhmäläiset lukevat Raamatun tekstejä ja rukouksia. Saarnaryhmä lukee päivän evankeliumin ja keskustelee tekstin herättämistä ajatuksista saarnan pohjaksi ja pitää sen. Musiikkiryhmä valitsee ja harjoittelee kanttorin johdolla virret ja laulut veisukirjasta, laittaa laulunumerot seinälle ja säestää pianoa soittavaa kanttoria rytmisoittimin.  Esirukousryhmä valmistelee esirukouksen. Useamman kerran jumalanpalveluksen osallistujia pyydetään tulemaan eteen ja kirjoittamaan esirukousaiheita lapuille, jotka kiinnitetään teipillä isoon puuristiin tai pyykkipojilla pyykkinarulle. Kerran tarjolla on myös kiviä, jotka laitetaan rukousaiheittain purkkeihin ja rukoillaan aiheen puolesta hiljaa mielessään.

Jumalanpalvelukset ovat tunnelmallisia ja hienoja. Ne ovat oikeita jumalanpalveluksia, joissa seurakunta on koolla ja laulu raikuu.

Österi 17

Ne isosten pitämät, syvälliset tuokiot ennen hiljaisuuden ja nukkumaanmenon alkamista. Niihin tullaan äänettömästi kappelin ovelle isosten muodostaman hiljaisuuden portin läpi. Kappelin isoista ikkunoista näkyy vihreää ruohoa, puita ja taaimpana meri. Isonen on asetellut ja sytyttänyt kynttilät hämärään iltaan alttaripöydälle.  Hän odottaa alttarin polvistumispenkillä istuen, että leiriläiset istuutuvat tuoleilleen. Hän puhuu huolella valitsemiaan sanoja. Hän jakaa alttarin juurella jotain syvällistä elämästä, ihmisenä olemisesta, tiivistää olennaisen pieneen tilaan. Kaikki kuuntelevat hiljaa. Lopuksi isonen soittaa valitsemansa biisin kaiuttimesta. Iltahartaus on päättynyt. Se on pieni yhteisöllinen rauhoittava hetki ennen sisaruspiiriä ja Herran siunausta. Nyt on turvallista käydä rauhallisin mielin nukkumaan.

Österi 17

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Österi 16 -rippikoululeiri alkoi keskiviikkona, joten tänään on jo leirin kolmas päivä. Aika menee nopeasti, kun on mukavaa tekemistä! Olemme saaneet nauttia kauniista säästä ja hyvästä ruoasta. Eilen torstaina osa kävi jo meressä uimassa ja nauttimassa saunan löylyistä. Vapaa-aika kuluu kivasti biljardin, jalkapallon ja isosten järjestämien leikkien merkeissä. Iltaohjelmissa olemme saaneet nauttia isosten huikean hauskoista sketseistä. Oppihetkissä olemme tähän mennessä perhetyneet musiikin maailmaan ja Raamattuun.

Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Ps. 139: 14.

Leiriterveisin,

Alma-pappi

 

Maanantai 15.7.

Saavuimme Alskathemmetin leirikeskukseen, tutustuimme sekä paikkaan että toisiin leiriläisiin, isosiin ja ohjaajiin. Meidät jaettiin isosryhmiin, joissa kokosimme rukoushelmet. Meille kerrottiin, että meillä on joka päivä ainakin yksi helmihetki ja viikon aikana käymme läpi jokaisen helmen.

Ensimmäisenä leiripäivänä meillä oli ryhmäytymispeli the game. Se oli ihan kiva, mutta ehkä vähän liian pitkä. Se olisi ollut ehkä parempi pihalla. Iltaohjelmassa saimme laulaa ja leikkiä, isosten johdolla. Taisi pari sketsiäkin näkyä.

Odotimme, että leirillä olisi enemmän vapaa-aikaa.

Terkut, Mikrokissat (Fanny, Sofia, Tomi, Kalle K. ja Elias-isonen)

Tiistai 16.7.

Aamulla oli hieman väsy. Olisi ehkä fiksua mennä ajoissa nukkumaan, jotta jaksaisi seuraavana päivänäkin. Oppitunneilla kirjoitettiin paljon ja aiheet olivat mieleenkiintoisia. Meillä oli myös ensimmäiset leiriolympialaiset, jossa piti hyödyntää Raamattua. Onneksi olimme opetelleen aamupäivän oppitunnilla, miten Raamattua käytetään. Ponileikki jakoi mielipiteitä, osa tykkäsi, osa taas ei.

Meillä oli myös mahdollisuus käydä uimassa ja saunassa, rohkeimmat uskaltautuivat uimaan tietämättä edes vedenlämpötilaa. Syömme koko ajan, mutta silti on nälkä. Joten semmoiset terveiset kotiin, että hengissä ollaan ja tuokaa lisää ruokaa.

Poikien puolella haisee, axe, pringles ja hiki.

Terkut, Mikrokissat (Fanny, Sofia, Tomi, Kalle K. ja Elias-isonen)

Keskiviikko 17.7.

Tänään toimimme leirijumiksessa, liturgi ryhmässä. Tehtävämme oli toivottaa muut tervetulleeksi ja johdattaa synnintunnustukseen. Se oli mielestämme kivaa. Olympilaisina oli suohonlaulanta, meidän ryhmämme voitti. Kuitenkin peli oli stressaavaa ja syke nousi, joka kerta kun oli meidän ryhmämme vuoro.

Pidimme kanttorin oppitunneista, sillä keskustelimme uruista. Ja suunniteltiin konfirmaatiota, yhteislaulua sekä kulkuemusiikkia.

Vanhemmille terkkuja, että kaikki on hyvin ja toivottavasti te ootte elossa.

Terkut,Virsikirjan lisävihko (Jenna H., Milja, Jasper, Jere, Kalle L. ja isoset Eevi, Tatu)