Ne isosten pitämät, syvälliset tuokiot ennen hiljaisuuden ja nukkumaanmenon alkamista. Niihin tullaan äänettömästi kappelin ovelle isosten muodostaman hiljaisuuden portin läpi. Kappelin isoista ikkunoista näkyy vihreää ruohoa, puita ja taaimpana meri. Isonen on asetellut ja sytyttänyt kynttilät hämärään iltaan alttaripöydälle.  Hän odottaa alttarin polvistumispenkillä istuen, että leiriläiset istuutuvat tuoleilleen. Hän puhuu huolella valitsemiaan sanoja. Hän jakaa alttarin juurella jotain syvällistä elämästä, ihmisenä olemisesta, tiivistää olennaisen pieneen tilaan. Kaikki kuuntelevat hiljaa. Lopuksi isonen soittaa valitsemansa biisin kaiuttimesta. Iltahartaus on päättynyt. Se on pieni yhteisöllinen rauhoittava hetki ennen sisaruspiiriä ja Herran siunausta. Nyt on turvallista käydä rauhallisin mielin nukkumaan.

Österi 17