Nousemme bussin kyydissä mutkittelevaa vuoristotietä yhä korkeammalle. Pilvet vaeltavat ohitse ja peittävät hetkittäin koko maiseman. Jonotan lippuja ryhmällemme ehkä kymmenisen minuuttia. Sillä aikaa vilkas ryhmämme on lähestulkoon tyhjentänyt matkamuistomyymälän hellyttävistä jääkarhulakeista. Kipuaminen kohti maailman suurinta jääluolaa saa alkaa. Tällä ryhmällä ei päätä palele!

Kuva: Sabina Vehkamäki

Itävallan rippileiri on täynnä elämyksiä ja itsensä voittamista. Joku lentää lentokoneella ensimmäistä kertaa elämässään. Joku uhmaa korkeanpaikankammoansa astuessaan kabiinin kyytiin. Yhdelle mäenlasku vuorenrinteen lumiläiskässä on unelmien täyttymys. Toinen uskaltautuu maistamaan oudon näköistä keittoa. Kolmas ilmoittautuu lukemaan Raamatun tekstiä konfirmaatioon. Uusia ystävyyssuhteita solmitaan, riitoja selvitetään, välillä itketään, mutta enemmän kuitenkin nauretaan.

Iltaisin teemme piirin, ristimme kätemme toistemme käsiin ja siunaamme itsemme, toisemme ja rakkaamme: Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä!

- Sanna, nuorisotyönohjaaja