Kysyin 88-vuotiaalta isoisältäni, mitä hän muistaa rippikoulustaan 40-luvulta: "Sen, ku kanttori veisas niin kovaa, että käskin kaveria heittämään rypistetyn paperin sen suuhun ja se kuule osui. Kyllä saatiin satikutia! Mutta muistan mä senkin, että meillä oli mukavaa. Kun yhres oltiin ja tehtiin."

Yhdessä ollaan ja tehdään, siinä rippikoulu tiivistettynä. Tosin vähän tätä tiivistelmää voisi täydentää: yhdessä ollaan ja tehdään ja tutustutaan Jumalaan. Tänä vuonna Vaasan suomalaisen seurakunnan rippikouluissa noin 350 nuorta ovat saaneet opetusta kristillisestä uskosta ja ennen kaikkea he ovat saaneet eväitä oman Jumala-suhteen hoitamiseen. Ajattelen, että rippikoulun yksi tärkeimmistä ja hienoimmista tehtävistä on rohkaista nuorta kääntymään Jumalan puoleen kaikkine iloineen ja suruineen; kannustaa rukoilemaan. Vaikka yhteinen ripariseikkailu onkin tullut päätökseen, voimme kesää muistellessamme muistaa niitä ihmisiä, joita rippikoulun aikana kohtasimme – ja pyytää toisillemme ja itsellemme Taivaan Isän siunausta.

Lämmintä syksyä toivoo kesäteologi Monica. 

Suntiot hakevat alttaripöydän maljakkoon uudet kukat ja vaihtavat liturgisen värin. Sytyttävät oikean määrän kynttilöitä ja jakavat kappelin tuoleille virsi- ja veisukirjat sekä ohjelmalehtiset. Liturgiryhmä tekee johdantosanat, valitsee jonkun pukeutumaan albaan ja laulamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja Herra olkoon teidän kanssanne. Loput ryhmäläiset lukevat Raamatun tekstejä ja rukouksia. Saarnaryhmä lukee päivän evankeliumin ja keskustelee tekstin herättämistä ajatuksista saarnan pohjaksi ja pitää sen. Musiikkiryhmä valitsee ja harjoittelee kanttorin johdolla virret ja laulut veisukirjasta, laittaa laulunumerot seinälle ja säestää pianoa soittavaa kanttoria rytmisoittimin.  Esirukousryhmä valmistelee esirukouksen. Useamman kerran jumalanpalveluksen osallistujia pyydetään tulemaan eteen ja kirjoittamaan esirukousaiheita lapuille, jotka kiinnitetään teipillä isoon puuristiin tai pyykkipojilla pyykkinarulle. Kerran tarjolla on myös kiviä, jotka laitetaan rukousaiheittain purkkeihin ja rukoillaan aiheen puolesta hiljaa mielessään.

Jumalanpalvelukset ovat tunnelmallisia ja hienoja. Ne ovat oikeita jumalanpalveluksia, joissa seurakunta on koolla ja laulu raikuu.

Österi 17

Österi 17

Österi 16 -rippikoululeiri alkoi keskiviikkona, joten tänään on jo leirin kolmas päivä. Aika menee nopeasti, kun on mukavaa tekemistä! Olemme saaneet nauttia kauniista säästä ja hyvästä ruoasta. Eilen torstaina osa kävi jo meressä uimassa ja nauttimassa saunan löylyistä. Vapaa-aika kuluu kivasti biljardin, jalkapallon ja isosten järjestämien leikkien merkeissä. Iltaohjelmissa olemme saaneet nauttia isosten huikean hauskoista sketseistä. Oppihetkissä olemme tähän mennessä perhetyneet musiikin maailmaan ja Raamattuun.

Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Ps. 139: 14.

Leiriterveisin,

Alma-pappi

Saavuimme Alskathemmetin leirikeskukseen, tutustuimme sekä paikkaan että toisiin leiriläisiin, isosiin ja ohjaajiin. Meidät jaettiin isosryhmiin, joissa kokosimme rukoushelmet. Meille kerrottiin, että meillä on joka päivä ainakin yksi helmihetki ja viikon aikana käymme läpi jokaisen helmen.

Ensimmäisenä leiripäivänä meillä oli ryhmäytymispeli the game. Se oli ihan kiva, mutta ehkä vähän liian pitkä. Se olisi ollut ehkä parempi pihalla. Iltaohjelmassa saimme laulaa ja leikkiä, isosten johdolla. Taisi pari sketsiäkin näkyä.

Odotimme, että leirillä olisi enemmän vapaa-aikaa.

Terkut, Mikrokissat (Fanny, Sofia, Tomi, Kalle K. ja Elias-isonen)

Tiistai 16.7.

Aamulla oli hieman väsy. Olisi ehkä fiksua mennä ajoissa nukkumaan, jotta jaksaisi seuraavana päivänäkin. Oppitunneilla kirjoitettiin paljon ja aiheet olivat mieleenkiintoisia. Meillä oli myös ensimmäiset leiriolympialaiset, jossa piti hyödyntää Raamattua. Onneksi olimme opetelleen aamupäivän oppitunnilla, miten Raamattua käytetään. Ponileikki jakoi mielipiteitä, osa tykkäsi, osa taas ei.

Meillä oli myös mahdollisuus käydä uimassa ja saunassa, rohkeimmat uskaltautuivat uimaan tietämättä edes vedenlämpötilaa. Syömme koko ajan, mutta silti on nälkä. Joten semmoiset terveiset kotiin, että hengissä ollaan ja tuokaa lisää ruokaa.

Poikien puolella haisee, axe, pringles ja hiki.

Terkut, Mikrokissat (Fanny, Sofia, Tomi, Kalle K. ja Elias-isonen)

Keskiviikko 17.7.

Tänään toimimme leirijumiksessa, liturgi ryhmässä. Tehtävämme oli toivottaa muut tervetulleeksi ja johdattaa synnintunnustukseen. Se oli mielestämme kivaa. Olympilaisina oli suohonlaulanta, meidän ryhmämme voitti. Kuitenkin peli oli stressaavaa ja syke nousi, joka kerta kun oli meidän ryhmämme vuoro.

Pidimme kanttorin oppitunneista, sillä keskustelimme uruista. Ja suunniteltiin konfirmaatiota, yhteislaulua sekä kulkuemusiikkia.

Vanhemmille terkkuja, että kaikki on hyvin ja toivottavasti te ootte elossa.

Terkut,Virsikirjan lisävihko (Jenna H., Milja, Jasper, Jere, Kalle L. ja isoset Eevi, Tatu)

Konfirmaatiossa koen itseni etuoikeutetuksi, kun saan olla siunaamassa nuoria elämän matkalle. Siunauksen vastaanottajat ovat usein totisia ja herkällä mielellä. Liikutusta saan nieleskellä itsekin, jos yhtään päästän itseni ajattelemaan, mitä olemme yhdessä kokeneet, mistä kukin on alttarille tullut tai mihin elämä mahtaa tulevaisuudessa kuljettaa. Ja onko sillä lopulta merkitystä, mitä ulkoläksyistä tai opetuksista muistaa? Eikö tärkeintä ole juuri siunaus – hyvän Jumalan läsnäolo tässä ja nyt sekä jokaisessa päivässä tästä eteenpäin.

Tämän kesän suosituimmassa konfirmaatiolaulussa lauletaan:

”Sade tuli tulvana yli pysäkin,
sinä olet ihme, suuri sittenkin.
Sinulla on ilma ja kyky hengittää,
olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää.”
(Juha Tapio / Sitkeä sydän)

- Sanna, nuorisotyönohjaaja

Kuva: Sabina Vehkamäki

Itävallan rippileiri on täynnä elämyksiä ja itsensä voittamista. Joku lentää lentokoneella ensimmäistä kertaa elämässään. Joku uhmaa korkeanpaikankammoansa astuessaan kabiinin kyytiin. Yhdelle mäenlasku vuorenrinteen lumiläiskässä on unelmien täyttymys. Toinen uskaltautuu maistamaan oudon näköistä keittoa. Kolmas ilmoittautuu lukemaan Raamatun tekstiä konfirmaatioon. Uusia ystävyyssuhteita solmitaan, riitoja selvitetään, välillä itketään, mutta enemmän kuitenkin nauretaan.

Iltaisin teemme piirin, ristimme kätemme toistemme käsiin ja siunaamme itsemme, toisemme ja rakkaamme: Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä!

- Sanna, nuorisotyönohjaaja

Astuin sisään hiljaiseen leirikeskukseen. Oli menossa aamuhartaus kappelissa. Raotin ovea varovasti. Silmieni edessä oli koko riparilaisten joukko ja käsin kosketeltava hartauden tuntu. Koko joukko istui hiljaa. Kännyköitä ei näkynyt yhdessäkään kädessä. Sen sijaan silmät tuijottivat keskittyneesti rippipappia, joka istui rennosti alttarin edessä ja jutteli nuorille Raamatun asioista. Tuollaista puhetta oli helppo kuunnella ja siinä hetkessä vierailijakin pääsi leirin hyvään tunnelmaan mukaan. Yllätys oli myös se, kuinka nuoret lauloivat arastelematta mukana. Hartaus oli yhteinen hetki, ei jonkun suoritus.

Hartauden päätyttyä oli aika vastata nuorten tekemiin päivän kysymyksiin. Nuorilla on mahdollisuus tehdä nimettömästi kysymyksiä ohjaajille ihan mistä aiheesta vain. Niitä riittikin aivan laidasta laitaan pizza-päivästä homokeskusteluun. Useimmat kysymykset olivat todella puhuttelevia, eikä kaikkiin ollut aivan helppo vastata. Onneksi kaikkea ei tarvitse edes ohjaajan tietää.

Kun puolenpäivän jälkeen lähdin ajelemaan lähetystunnit pidettyäni kohti kaupunkia, oli tällä kertaa mieli virkeä. Nuorten kanssa vietettyt tunnit keskusteluineen piristivät jopa tällaista vanhan puoleista työntekijää. Leirillä oli ihana nuorten joukko. Toivon että vanhemmat saavat saman hyvän kokemuksen vierailuillassa.

Riitta

Isosten tehtävät leirillä ovat moninaiset. He voivat olla mukana oppitunnilla vetämässä ryhmätehtäviä. Erilaiset rastitehtävät ulkona maastossa ovat myös usein isosten vetäminä niitä parhaita. Puhumattakaan erilaisista leikeistä ja iltaohjelmista joissa saa nauraa sydämensä kyllyydestä. Lisäksi Raamattuhetket, jumis ja hartaudet ovat myös niitä, joissa isosella on merkittävä osuus. Melkein voisi sanoa, että ei toimintaa ilman isosia. ... Siis varsinaisia sureptyöntekijöitä!

Eikä siinä vielä kaikki. Erilaisten vastuutehtävien lisäksi isoset ovat myös leirin tunnelman luojia ja siitä viestittäjiä. Isonen aistii usein aikuisia herkemmin asioita leiriläisten keskuudessa. He voivat olla vähän kuin välikäsiä ohjaajalle. Kun isosten ja ohjaajien kommunikaatio toimii, silloin on ilo olla leirillä. Tänäkin kesänä ainakin vierailijan näkökulmasta olemme saaneet nauttia hyvistä isosista. Sen ovat varmaan huomanneet myös riparilaiset.

Kun vierailupäivänä pääsee käymään leirillä voi leirikeskuksen seinillä nähdä erilaisia ryhmätehtävien tuotoksia. Monet noista ovat syntyneet juuri isosten kanssa yhdessä pohtien. Alla olevat valokuvat ovat juuri päättyneeltä Österin leiriltä. Monenlaista oivallusta voi niistä aistia ja päästä mukaan leirin tunnelmaan.

Riitta

Menen rippikouluun yleensä vähän ennen tuntien alkua osallistuen aamuhartauteen, kahviin tai ruokailuun. Tuo hetki ennen tunteja on minulle opettajana erityisen tärkeä. Siinä hetkessä saan sivusta seurata leiriläisten toimimista ryhmänä. Onko jotain jota pitäisi juuri tämän joukon kanssa huomioida tuntien pidossa? Otetaan niin sanotusti tilanne haltuun. Sitten jo ollaankin nuorten keskellä.

Tunnit saatan aloittaa japanilaisella Kendamalla leikkien tai jollain pienellä tehtävällä, jossa kartoitan nuorten tietoja lähetystyöstä. Noihin tietoihin pohjautuen lähdemme käsittelemään lähetystyötä puhuen vedestä, ruoasta, koulutuksesta, terveydenhoidosta ja päätyen Jumalan Sanan levittämiseen. Paljon käytän esimerkkejä elävästä elämästä eripuolilta maailmaa. Omia kokemuksiani ja läheteiltämme kuultua. Ensimmäisen tunnin lopuksi päädymme oivallukseen, että lähetystyö on Jeesuksesta kertomista sanoin ja teoin.

Toisella tunnilla käymme läpi Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä ja sitä mitä se merkitsee nuoren elämässä. Esittelen myös kaikki seurakuntamme nimikkolähetit kertoen lähetystyön monenkirjavista mahdollisuuksista. Tämän tunnin päätämme siihen, miten nuori itse voisi olla mukana lähetystyössä.

Tämän päivän nuoret ovat fiksuja ja keskustelevia. Opettajalle on nautinto, kun kohdalle sattuu ryhmä, joka on valmis vaihtamaan ajatuksia ja jopa haastamaan opettajan. Pieni väittely usein vain kirkastaa käsiteltävää asiaa. Jos tunnin lopuksi, niin kuin viime leirillä yksi nuori tulee sanomaa ”kiitos”, silloin tunnen että opettajana olen onnistunut.

Riitta